Elämän turhat lupaukset

Antti Juhani Toukkari syntyi 3.3.1951 Somerolla, jossa hän kävi myös keskikoulunsa. Hän kuoli Someron terveyskeskuksessa 16.7.2018. Hänen isänsä oli evakko Karjalan Muolaasta. Antti Toukkari on työskennellyt graafisella alalla vuodesta 1973, ja nykyään hänellä on Somerolla oma kirjapainoalan yritys, Kirjatoukka Ky. Hän on myös tanssimuusikko. Hän on soittanut muun muassa Rauli "Badding" Somerjoen Niittisydän-yhtyeessä 1970-luvun alussa kitaraa ja saksofonia. Antti Toukkarin puoliso on ollut vuodesta 1973 Marja Toukkari, omaa sukua Mikkola.

Antti Toukkari otti kirjalliset ensiaskeleensa osallistumalla novellikirjoituskilpailuun. Palautteena hän sai kannustavan kirjeen Hannu Mäkelältä. Tämä kehotti kirjoittajaa jatkamaan. 1970-luvun puolivälissä Antti Toukkari osallistui Someron kansalaisopiston kirjoittajakurssille, jota vetivät Kaari Utrio ja Kai Linnilä. Nimenomaan Kai Linnilästä tuli Antti Toukkarin ateljeekriitikko, mutta he ovat tehneet yhteistyötä myös graafisella alalla.

Antti Toukkarin esikoisteos Tuhatta ja sataa ilmestyi 1977. Kirjailija kertoo kirjoittaneensa esikoisensa osittain kolmeenkin kertaan Kai Linnilän ohjeiden mukaan. Aikaansa nähden rankan kielenkäytön vuoksi teos sai alaotsikon "nuorten aikuisten romaani". Teoksen maisemoinnin Antti Toukkari kertoo ottaneensa Somerolta, ja se kirjoitetaankin auki tekstissä: "Kirkonkyläksi se oli iso ja se olikin pitäjäläisten ylpeys. Somerolaisista se kävi kauppalasta, jopa kaupungista." Antti Toukkari paikallistaa miljöön Somerolle myös yksittäisillä autenttisilla paikannimillä, esimerkiksi Palikaisten kartanon avulla.

Autot ja tytöt

Tuhatta ja sataa kuvaa nuorukaisten maailmaa. Sitä hallitsevat unelmat autoista ja tytöistä. Ne on tuomittu murskautumaan. Sivujuonteena otetaan kantaa myös maaseudun murrokseen. Keskushenkilö Anteron isä opastaa poikaansa teoksen takaumajaksossa: "Lue itseis herraks, siin on siu mahollisuuteis. Älä jää tällästä räntyy tonkimaa. En mie sil, maanviljelijä on vappaa, se saap itse määrätä työaikansa. Mut pienviljelijä on ain kii, ku sen on pakko pittää elukoit ja tehä muutaki sivuhommaa. Ja tää meikii tila on elinkelvoton, miss on sillo vapaus, ku tila on tappiolline."

Kirkonkylässä asuukin Anteron isän lisäksi paljon Karjalan evakoita ja heidän jälkeläisiään, mutta ylenpalttinen Karjala-kaiho taitetaan humoristisella realismilla. Yhtenä sivuhenkilönä teoksessa on loputtomasti jahkaileva Ilmari, joka kertoo eriskummallisia tarinoita menetetystä Karjalasta: "Tapaukset joista Ilmari kertoi olivat vallan mahdottomia. Sillä oli ollut Karjalassa niin viisas koira, ettei moni ihminenkään niin viisas ja taitava ole. Koira oli kävellyt etutassuillaan ja seisonut käskystä päällään."

Antti Toukkari muistelee, että esikoiskirjailijaan suhtauduttiin paikkakunnalla vaihtelevasti. Jotkut tulivat kehumaan, mutta entinen naapuri poltti teoksen sydämistyneenä.

Vieläkin rankempaa

Antti Toukkarin toinen romaani Sinuun me asetamme toivomme ilmestyi 1978. Raamatullisviritteisestä nimestä huolimatta tämäkin teos on rankan realistinen, paikoin jopa naturalistinen. Siinä kuvataan alkoholismia, perheväkivaltaa, sotkuisia ihmissuhteita, itsetuhoisuutta ja päämäärien haipumista. Urheilusaavutukset ja muusikkouskaan eivät takaa onnistumista.

Tämänkin teoksen rakenteessa on takaumia. Aikatasot vaihtelevat 1960-luvulta 1970-luvun alkuun. Aiempaan tapaansa Antti Toukkari käyttää ajoittain autenttisia paikallisnimiä, kuten Åvikin entinen lasitehdas tai Hiidenvesi. Evakkous on tämänkin teoksen sivujuonne, ja esikoisteoksen tavoin kaakkoismurre ja lounainen välimurre vaihtelevat dialogeissa.

Elämän lait ja lähtökohtien ankaruus summataan dialogissa seuraavasti: "Toiset putoo pienenä puusta, toisia hakkaa äiti päähän tai isä heittää ilmaan. Mutta mää tulin tähän maailmaan jalat edellä. Jalat edellä täältä tosin lähdetäänkin."

Antti Toukkari huomauttaa, että toisen teoksen nimi oli kustantajan valinta. Hänen oma ehdotuksensa oli Keisari ja keihäsmies. Oman yrityksen perustamisen aikoihin hän väsähti kirjoittamiseen. 1980-luvulla aloitettu käsikirjoitus jäi kesken, takalukkoon. Pienimuotoisempaa tekstiä syntyy yhä: Antti Toukkari on kirjoittanut kolumneja Somero-lehteen vuodesta 2002.

Eija Komu
6.3.2011 (päivitetty 19.7.2018)

Lähteet

• Antti Toukkari: Yhteistyötä yli neljännesvuosisadan. Teoksessa Kirjoja ja muita ystäviä. Onnittelukirja Kaari Utriolle ja Kai Linnilälle. Toim. Marjut Paulaharju. Karisto 2002.
• Antti Toukkarin haastattelu 3.3.2011. Haastattelijana Eija Komu.