Johtotähtenä kauneus

Somerolla asuu pitkän linjan muusikko, joka on kokenut sekä rockhuuman että musiikin hiljentävän, meditatiivisen merkityksen. Arto Tapio ”Mamba” Koskinen syntyi 20.3. 1947 Karstulassa ja muutti Somerolle 1952. Someron yhteiskoulun käytyään hän valmistui merkonomiksi Salon kauppaoppilaitoksesta 1966. Samana vuonna Helsinkiin muutettuaan hän aloitti opinnot Sibelius-Akatemiassa pääaineena trumpetin soitto. Instrumentti ei kuitenkaan tuntunut omalta, vaan hän keskittyi pianoon ja urkuihin.

Pianonsoittoa Arto Koskinen oli opiskellut jo Somerolla kanttori Herman Kantolan, taitavan improvisoijan, johdolla. Arto Koskinen oli mukana myös Someron ensimmäisessä rockyhtyeessä The Five Yesissa, jossa solistina oli Rauli Badding Somerjoki. Kokoonpanoltaan vaihteleva, M.A. Nummisen luotsaama Viisi Vierasta Miestä vei Arto Koskisen Jyväskylän Kesään soittamaan pahennusta herättäneen, keskeyttämiseen päättyneen keikan 1966.

Arto Koskinen oli saanut musiikillisen herätyksensä jazzista. Ensiksi innosti swing, sittemmin moderni jazz, ja ne vaikuttivat hänen omaan sävellystyyliinsä. Charlie Parkerin musiikista hän löysi universaaleja piirteitä samoin kuin myöhemmin intialaisesta musiikista, josta on tullut hänen pääkiinnostuksensa kohde. Myös John Coltrane on Arto Koskiselle merkittävä vaikuttaja. Erityisen tärkeä on ollut Jimi Hendrix bluesperinteen huipentajana. Musiikkiteoreetikoista Arto Koskinen korostaa Ilmari Krohnin sävellysmetodin käänteentekevyyttä.

Arto Koskinen soitti M.A. Nummisen kokoonpanoissa rivimuusikkona. Näistä Sähkökvartetti oli Suomen oloissa tienraivaaja, sillä se oli maamme ensimmäinen elektronista musiikkia soittanut kokoonpano. Arto Koskinen oli mukana esimerkiksi levyillä Swingin kutsu (1970) ja Suomen Talvisodan 1969-1970 klassikkolevyllä Underground-rock (1970). Myös Rauli Badding Somerjoen ensimmäisellä levyllä Synnyin rokkaamaan (1971) hän soitti urkuja.

Suomen ykkösrivin rockyhtyeessä Jormakseissa Arto Koskinen soitti 1967-1968. Yhtyeen laulusolisti Pertti ”Pepe” Willberg keksi hänelle lempinimen Mamba. Arto Koskinen on myöhemmin arvioinut, että Jormas opetti hänelle ammattimaista suhtautumista musiikkiin ja muusikon työhön. Se loi myös tärkeitä yhteyksiä; yksi bändikavereista oli jazztaustainen rumpali Matti Oiling. Arto Koskisen sävellyksistä Jormas levytti Mamba´s Tunen.

Arto Koskinen on paluumuuttaja: vuodesta 1971 hän on asunut taas Somerolla. Sävellystyönsä lisäksi hän on opettanut pianonsoittoa ja tuurannut silloin tällöin kanttoria. Hän soitti myös urkusoolon Rauli Badding Somerjoen hautajaisissa.

Intia tuntui kodilta

Innostuttuaan intialaisesta musiikista Arto Koskinen tutki sitä omin päin. Myös Pekka Gronowin radio-ohjelmat olivat tärkeä virike. Hippiliike suosi intialaista musiikkia, mutta ainoastaan jonkin elementin lainaaminen rikkaasta musiikkikulttuurista tuntui Arto Koskisen mielestä hyvin pinnalliselta. Omaksumisen tuli olla kokonaisvaltaista, ja se oli mahdollista vain matkustamalla Intiaan. 1973 Arto Koskinen matkusti sinne kolmeksi kuukaudeksi. Turistiviisumin umpeuduttua hän pääsi stipendiaatiksi New Delhiin Bharatiya Kala Kendra Collegeen opiskelemaan klassista intialaista laulua. Siellä Arto Koskinen suoritti lauludiplomin 1977.

Alusta saakka Arto Koskinen koki intialaisen musiikin, erityisesti melodiikan, omakseen, ja matka Intiaan tuntui kotiinpaluulta. Intian-vuodet antoivat pohjan omalle sävellystyölle: hän oppi melodiantekotaidon ja löysi melodisen linjansa. Etäisyydenotto eurooppalaiseen kulttuuriin syvensi ja kypsytti häntä. Intian-vuodet opettivat myös vakavuutta ja omaehtoisuutta.

Arto Koskinen on löytänyt syvällisen paneutumisen kautta sävellystyylinsä, jossa yhdistyvät eurooppalainen polyfonia, aasialainen melodiikka sekä afroamerikkalainen rytmi- ja harmoniakäsitys.

Suomeen palattuaan Arto Koskisella oli pari bändiä, jotka hakivat tämän uuden musiikkikäsityksen toteutumaa: The Middle-Earth Band ja Karuna. The Middle-Earth Band oli lähtökohdiltaan somerolainen, sillä siinä soittivat Koskisen lisäksi Raimo Lyly ja Tommi Parko. Helsinkiläisvahvistusta toivat Make Lievonen, Jukka Wasama ja Pekka Pöyry. The Thoughtful Bride –levy ilmestyi 1980. Luthien-kappale on saanut innoituksensa J.R.R. Tolkienin Silmarillionista.

Karunan levy Space for Truth (1990) esittelee kuulijalle polyfonista sävellysmelodiikkaa, johon Arto Koskinen oli jo tässä vaiheessa perehtynyt. Arto Koskisen vaimo Eeva, o.s. Suomalainen (s. 1953 - k. 17.11.2022) soittaa tambura-kielisoitinta. Pari vihittiin 1982. Mainittakoon, että tällä levyllä kuullaan Sami Hurmerintaa paitsi kitaristina myös basistina.

Arto Koskinen pääsi toteuttamaan musiikkikäsitystään täysipainoisesti Fuga indiana –levyllä. Tämän pianosävellyssarjan kantaesitti Joonas Ahonen 2003 Helsingin juhlaviikoilla, ja Arto Koskinen levytti sen 2005.

Arto Koskinen on myös säveltänyt runoutta. Laulu suuresta kaipuusta sisältää sävellyksiä Rabindrannath Tagoren, Juan Ramón Jiménezin, Niilo Rauhalan ja Jalaluddin Rumin runoihin. Suurimman osan näistä Arto Koskinen on myös suomentanut. Laulukokonaisuuden kantaesitys oli Somerolla 25.7.2010 ja vuoden 2020 lopussa Laulu suuresta kaipuusta julkaistiin myös levynä. Laulusolistina on Sanna Pietiäinen, ja Arto Koskinen soittaa pianoa. Muista levyllä soittavista muusikoista mainittakoon mm. huilisti Serafiina Kämi ja kitaristi Raimo Lyly.

Arto Koskisen mukaan levyn laulajalta vaaditaan paljon teknistä osaamista ja selkeää artikulaatiota. Hänen mukaansa Sanna Pietiäisellä on hengitystekniikka hallinnassa ja laulu lähtee vatsasta asti. Arto Koskinen toivoi myös, että Sanna Pietiäinen käyttäisi vain vähän vibraattoa. Kappaleissa on paljon melismoja: yhdellä tavulla esiintyy useampi sävel. Se tuo mukaan musiikillista intensiteettiä.

Arto Koskinen edellyttää sanoituksilta pitkiä,painokkaita vokaaleja. Tämä näkyy suomennoksissa, jotka hän on valtaosin tehnyt. Rabindtrahath Tagoren, Jalaluddin Rumin, Juan Ramón Jiménezin ja Niilo Rauhalan syvälliset sanoitukset luovat yhdessä henkistyneiden, kuultavan kauniiden melodioiden ja taitavan laususolistin kanssa levystä kirkkaan, sielua puhdistavan kokonaisuuden.

Runosävellyksistään Arto Koskinen on sanonut: ”Kauneuden tavoittelemisen pitäisi aina olla taiteen tekemisen johtotähtenä. Näitä runoja ja sävellyksiä voikin epäsuorasti pitää protestina sitä kyynisyyttä vastaan, joka on viime vuosikymmeninä saanut niin paljon jalansijaa kirjallisuudessa, musiikissa ja kulttuurissa yleensäkin.”

Laulusävellystyö on jatkunut. Saima Harmajan runoihin sävelletty kokonaisuus Kuolematon kevät sai ensiesityksensä 22.7. 2012 Somerolla.

Arto Koskisen mukaan on olemassa ”vain yksi suuri estetiikka, yksi suuri kauneuden logiikka, joka ilmenee eri maanosien ja aikakausien musiikissa erilaisina, mutta samalla toisiaan täydentävinä muotoina”. Kauneus ylittää kaikki rajat, sillä henki yhdistää erilaisia musiikkikulttuureita.

Arto Koskisen tuotannossa yhdistyvätkin henki, sielu, rakkaus, kaipaus ja kauneus.

Eija Komu (päivitetty 12.4.2021)

päivitys 8.2.2024/ Eija Komu

Lähteet

• Arto Koskinen: Fuga indiana. Itämaisen ja länsimaisen musiikin uusi synteesi. CD-vihko. Amanita 2005.
• Klassinen ilta. Vieraana säveltäjä Arto Koskinen. Helsingin lähiradio 27.9. 2010. Toimittajat Martti Laitinen ja Markus Virtanen.
• Arto Koskisen haastattelu 5.4. 2012. Haastattelijana Eija Komu.
• Arto Koskisen puhelintiedonannot Eija Komulle 10.4. ja 13.4. 2012.
• Merja Ryhtä: Arto Koskinen kaipaa musiikkiin kauneutta. Arto Koskisen 60-vuotishaastattelu. Somero-lehti 20.3. 2007.
• Markus Virtanen: Arto Koskisen musiikki vie kauneuden äärelle. Somero-lehti 23.7. 2012.
• Sauli Kaipainen: Ilon ja kaipuun raikkaita säveliä. Arto Koskisen ja Sanna Pietiäisen haastattelu Somero-lehdessä 1.12.2020.