Kirjaston palveluja on supistettu ajalla 3.12.2020 - 10.2.2021 seuraavasti: lehtilukusali ja lukupaikat ovat poissa käytöstä 24.1. saakka ja tapahtumat on peruttu 10.2. saakka. Toivomme pikaista asiointia (max. 15 min.) ja maskien käyttöä sekä turvavälien noudattamista. Myös käsien pesu tai käsidesin käyttö mennen tullen on toivottavaa. Käytössä on lainauspalvelut ja tietokoneilla voi asioida pika-asiointina. Suosittelemme verkkokirjaston käyttöä aineiston selaamiseen ja aineiston varaamista etukäteen sekä pikaista varausten noutoa. Kirjastoauto liikennöi normaalisti, autossa rajoitetaan yhtäaikaisten asiakkaiden määrää ja suositellaan maskin käyttöä.

M. A. Numminen - Taiteilija

Dägää ja uusrahvaanomaisuutta

Yksi Someron tunnetuimmista kulttuurihenkilöistä kautta vuosikymmenien on epäilemättä Mauri Antero eli M.A. Numminen. Hän syntyi 12.3.1940 Somerolla ja kirjoitti ylioppilaaksi Someron yhteiskoulusta 1960. Vuoteen 1968 saakka hän opiskeli Helsingin yliopistossa muun muassa filosofiaa ja sosiologiaa. Jo sitä ennen ja varsinkin sen jälkeen erilaiset taidemuodot ja -ilmiöt ottivat miehen valtaansa. Hänellä on myös toimittajataustaa. M.A. Nummisen ensimmäinen puoliso oli Sirpa Kyllikki Kuosa, toinen on Helena Aurora Vapaa. Nykyään M.A Numminen asuu Pirkanmaan Lempäälässä.

Kaikenlaisia raja-aitoja ja sovinnaisuussääntöjä uhmannut ja uhmaava M.A. Numminen hyppelehtii yhtä ketterästi musiikin, kirjallisuuden kuin kuvataiteenkin kentillä. Kuvaavaa M. A. Nummisen humoristiselle asenteelle, "hillittömyydelle", kuten hän itse sitä kutsuu, on se, että ensimmäinen oma levy In Memoriam (1967) oli tarkoitus jättää myös viimeiseksi. Toisin kuitenkin kävi. "Kansainvälisesti tunnettu baritonilaulaja" on leikillinen luonnehdinta, mutta siinä on totta toinen puoli: niin vankkumaton M. A. Nummisen suosio on esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa.

Suomalaisen kulttuurihistorian lehdille M.A. Numminen ponkaisi ensimmäisen kerran 1966 Jyväskylän Kesässä. Hän ja Rauli Badding Somerjoki esiintyivät provokatiivisina solisteina tilaisuudessa, joka oli perinteisesti mielletty korkeakulttuuriseksi. Bändissä soitti urkuja myös somerolainen Arto "Mamba" Koskinen. Hänestäkin tuli sittemmin pitkän linjan monipuolinen muusikko. Vaikka tilaisuudessa esitetyt kappaleet sisälsivät muun muassa virallista laki- ja anatomiatekstiä, esitys kuohutti silmäätekeviä niin, että virta katkaistiin kesken bändin setin. Torpedoimisyritys nostatti lisää kohua, ja sitä M.A. Numminen julkisuuden lisäksi halusikin.

M.A. Numminen jatkoi underground-henkistä yhteistyötä Rauli Badding Somerjoen kanssa Suomen Talvisota 1939-1940 -yhtyeessä ja tuki tätä etenkin uran alkuvaiheissa esimerkiksi tuottajana. Hän huolehti myös toisesta somerolaisesta herkkäsieluisesta boheemista, tangosäveltäjä ja keikkamuusikko Unto Monosesta.

Veteen piirretty viiva

M. A. Numminen aloitti kirjailijana Kauneimmilla runoilla 1970. Jo tämän teoksen loppusanoissa käytetään "uusrahvaanomaisuuden" käsitettä. "Dägä" voidaan puolestaan tulkita rockhenkiseksi ratkaisuksi mihin tahansa ongelmaan, nälästä ihmissuhdevaikeuksiin.

Kauneimmat runot sisältää proosarunoja, mininäytelmän ja rocktekstejä. Esimerkiksi Rauli Badding Somerjoen tulkitsema Mielitauti-rock on jäänyt underground-aikojen klassikoksi. Lääkärin ja potilaan vastakkainasettelu osoittautuu veteen piirretyksi viivaksi: "Potilaille on ihmetys lääkärin mielenterveys. / Kokemus osoittaa että hän kiipee lipputankoon jos joku käskee. / Potilaat kyllä riemuitsevat, mutta samalla huolestuvat. "

Somero on läsnä maamerkeissä: "Hautapaikkani on ison kiven alla Hirsjärveltä Pajulaan johtavan metsätien varressa. Kivi vieritetään pois ja alaston ruumiini heitetään kuoppaan. Kivi siirretään takaisin."

Tämän runon toiveen M.A. Numminen perui runoteoksessaan Passio Libertatis (1983): "Olen muuttanut mieleni / minua ei haudatakaan / ison kiven alle / Pajulasta Hirsjärvelle / johtavan metsätien varteen / ei / ruumiini annetaan lääketieteen opiskelijoiden tutkittavaksi."

Passio Libertatis osoittaa konkreettisesti M.A. Nummisen taiteen monimuotoisuuden ja 1960-lukulaisuuden. Teoksen ensimmäinen osa ilmestyi levymuodossa aiemmin samana vuonna. Piirrokset on julkaistu Helsingin Ylioppilaslehdessä 1960-luvulla, ja tähän vuosikymmeneen viittaa myös teoksen kollaasitekniikka. Piirrosten lisäksi kuvituksena on sanomalehtiteksti- ja asiakirjakopioita.

Tosiokuvitelmia

Lastenkulttuurin parissa M.A. Numminen vaikuttaa niin kirjailijana, muusikkona kuin näyttelijänäkin. Satuja (1975), jonka M.A. Numminen on kuvittanut yhdessä Tommi Parkon kanssa, on saanut alaotsikokseen "taruja ja tosioita elämästä". Alaotsikko ilmaiseekin, mitä tuleman pitää. M.A. Numminen kirjoittaa kaikenikäisille kritisoiden byrokratiaa ja tuoden esille ympäristöasioita ja maailmanrauhan kysymyksiä. Maaseudun ja kaupungin erot sekä molempien asuinympäristöjen hyvät ja huonot puolet sosiaalisine paineineen tulevat esille: "Maaseudulla ihmiset puhuvat toisilleen enemmän kuin kaupungissa. He myös juoruavat toisistaan paljon. Kyllä kaupungissakin juorutaan paljon. Mutta kaupungissa ei yhtä helposti kuule juoruja itsestään kuin maaseudulla."

Seikkailukertomus Jänikset maailmankartalle! (1977) sisältää klassisen hyvän ja pahan taistelun, mutta tämäkään asetelma ei ole mustavalkoinen. Linnanvouti Vihavaino on ahne ja vallan turmelema, mutta hän rakastaa myös taidetta. Soittajapelimannijänis Kukurtaja on "hyvis", ja hän saa palkkioksi toiminnastaan muun muassa Kansallisen Musiikkijäniksen arvon. Metsä on silti jäniksen oikea koti, ja sinne se haluaa palata. Immi Hellénin tunnettu lastenlauluteksti Oravanpesä on mukailtu jänisten maailmaan sopivaksi: "Kas kuusen latvassa korkealla / on pesä pienoinen jäniksellä. / Siellä sen ystävät leikittelee / ja pikkuhampahin siementä järsii."

Tämän kirjan laulut on julkaistu Jänikset maailmankartalle! -levyllä, ja television samannimisessä lastensarjassa M.A. Numminen esitti itse Kukurtajaa.

Baarien mies (1986), alaotsikoltaan "tosiokuvitteellinen romaani" on katsaus keskiolutbaareihin eri puolella Suomea. Ne ovat teoksessa kuin olohuoneita, ja ennen kaikkea ne ovat täynnä persoonallisia ihmisiä polveilevine elämäntarinoineen. Rauli Badding Somerjoen musiikki soi monessa näistä baareista. Baddingin ja Unto Monosen lisäksi Somero vilahtaa esille myös muistumana ompelijatar Liisa Laineesta.

Avantgardistinen kunniatohtori

Helsinkiin. Opiskelija Juho Niityn sivistyshankkeet 1960-1964 (1999) voidaan luokitella kevyesti naamioiduksi omaelämäkertaromaaniksi. Se esittelee Helsingin yliopistomaailmaa kaikkine lieveilmiöineen.

Menomatkalla Helsinkiin reitin varrella on tuttu maamerkki: Brynolf Poutasen kahvio Hyönölässä. Keskushenkilö Juho Niityn lapsuudenystävä "van Aura" oli somerolainen kulttuuripersoona, joka soitti jazzia M.A. Nummisen kanssa jo 1950-luvulla. Romaanissa Juho Niitty kertoo, kuinka syntyään helsinkiläinen van Aura puhui maaseudulla "opettajien kanssa slangia, jota kaikki eivät edes käsittäneet. Kävin jo koulupoikana van Auran kanssa täällä Helsingissä ja opettelin tärkeimmät asiat stadiksi".

Juho Niityn vahva musiikkiharrastus saa hänet matkustamaan kotiin hakemaan rumpujaan. "Isä ihmetteli, että eikö rumpujen soitto häiritsisi opiskelua. Poika vakuutti, että se olisi verrattavissa voimisteluun, niin liikunnallista musiikkia hän soittaisi pääkaupungissa."

Rehtorin päiväkirja. Interaktiivinen kalenteri vuodelle 2004 (2003) kuvaa rehtorin sairastumista ja myrskyisää rakkauselämää. Kantavana ideana on rehtorin lähes monomaaninen kiinnostus nimi- ja syntymäpäiviin. Teos etenee tietenkin päiväkirjamuotoisena, ja siinä on jätetty tilaa myös lukijan muistiinpanoille kunkin päivän kohdalle. Viitteet Unto Monosen tangoihin ovat mukana tässäkin teoksessa.

M.A. Numminen promovoitiin Åbo Akademin kunniatohtoriksi Turussa toukokuussa 2011. Tätä arvonimeä hän on kommentoinut seuraavasti: "Tämä on ainoa kunniatohtoruus, jonka otan vastaan. Avantgarden edustajana minulla on omituinen, suorastaan kielteinen suhde kunniamerkkeihin. Suhteeni Åbo Akademiin on kuitenkin niin tiivis ja vastavuoroinen, että olen tunnustuksesta iloinen ja kiitollinen."

Aiemmin M.A. Numminen on saanut muun muassa valtionpalkinnon elokuvamusiikista 1972, Suomi-palkinnon 1993 ja suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston palkinnon 1997.

Syksyllä 2020 ilmestyi M.A. Nummisen muistelmien ensimmäinen osa. Kaukana väijyy ystäviä kattaa vuodet 1965-1989, ja se kuvaa yksityiskohtaisesti niitä lukemattomia hankkeita ja produktioita, joissa M.A. Numminen on ollut useimmiten primus motorina.

Eija Komu
15.5.2011 (päivitetty 13.1.2021)

Lähteet

  • Esko Lehtonen: Suomalaisen rockin tietosanakirja, osa 2. Soundi-kirja 24. Fanzine Oy 1983.
  • Heikki Metsämäki ja Juha Miettinen: Badding. Toinen painos. Sputnik Oy 1996.
  • M.A. Numminen vihitään kunniatohtoriksi. Turun Sanomat 14.1.2011.



Suomen Talvisodan Underground-rock -levyn kansi






M. A. Nummisen Satuja-teoksen kansi






M. A. Nummisen Baarien mies -teoksen kansi