"Satu istui sammalilla"

Erityisesti lastenkirjailijana tunnettu Ester Ahokainen (oik. Ahokainen-Savikurki) syntyi 10.1.1907 Taipalsaarella ja kuoli 13.12.1989 Somerolla. Hän opiskeli ensin Lahden kansanopistossa ja valmistui sittemmin alakansankoulunopettajaksi Suistamon seminaarista. Hän toimi opettajana Jäppilässä, Juvalla, Pernajassa, Kuusjoella ja kaikkein pisimpään Somerolla Hirsjärven kansakoulussa, jonne hän tuli 1948. Puoliso Ville Savikurki opetti samassa koulussa, ja siellä oli myös perheen asunto. Opettajavuodet päättyivät 1970. Valtion taiteilijaeläkkeen Ester Ahokainen sai 1978.

Ester Ahokainen aloitti kirjailijanuransa aikuisten runoteoksella Herääminen (1945), mutta on arvioitu, että hän siirtyi kirjoittamaan lapsille ja nuorille toimenkuvansa vuoksi: hän tunsi lasten maailman itselleen läheiseksi. Hänen laajan tuotantonsa leimallisina piirteinä on pidetty moraalista otetta ja hyveellisiä elämänarvoja: isänmaallisuutta, raittiutta, vanhempien kunnioittamista, lähimmäisten auttamista ja arkiaskareitten mieluisuutta.

Nämä piirteet korostuvat erityisesti koulujuhlia varten koostetuissa runo- ja näytelmäohjelmistoissa. Oman juhlan ohjelmaa (1963) ottaa huomioon vuodenkierron syksystä kevääseen joulu- ja raittiusjuhlineen sekä äitienpäivineen. Ylävireinen idealismi, esimerkiksi taivasikävä, on tyypillistä Ester Ahokaisen säkeille: "Kaipuu kätketty on / ihmissydämeen. / Ikävöimme täältä / kotiin ikuiseen." Silti huumorikin on olennainen osa Ester Ahokaisen kirjailijakuvaa. Alku- ja sisäsoinnuttelu ovat usein käytössä: "Kellarissa torailtiin. / Porkkana papatti. / Punajuuri puhisi. / Räätikkä rähisi."

Menikö satu saunaan?

Ester Ahokaisen lastenlyriikka on yllättävänkin monipuolista. Luonteva tyylikeino on esimerkiksi kansanrunon tapainen soljuttelu: "Satu istui sammalilla / metsäkukat kulmillansa / tuohituokkonen sylissä..." Myöskään kansanlaulun rempseyttä ei kavahdeta: "Olkaa aivan huoleti / te ämmät Perttelissä. / Mull´ on kulta katsottu jo / herrain Helsingissä."

Toisaalta Kissankäpälä ja muita lastenrunoja (1978) on ottanut motokseen leikkisän vastaväitteen perinteelle. Juuri näitä säkeitä Ester Ahokaisen tuotannosta siteerataan usein: "Eihän se satu saunaan mennyt. / Eikä sillä laukkua ollutkaan. / Meille se pyyhälsi kontin kanssa / ja kontti oli riimejä pullollaan."

Ester Ahokaisen myöhäistuotannossa topeliaanisen isänmaanrakkauden rinnalla kulkee kansainvälisyyskasvatus: "Tunnussanan Ihmisyys / täydentää voi ystävyys / yli maiden merien / kädet käteen liittäen." Modernia otetta osoittaa myös slangin käyttö riimittelyssä: "Tsiikaa, tsiikaa / pientä käenpiikaa!" Ekologiset kysymykset ovat tärkeitä varsinkin Saderatsut -lastenrunokokoelmassa (1982): "- Rantatonttu, poskellasi / näen kyyneleen. / - Järvi saastuu. Enkä enää / luota ihmiseen."

Teknologian kritiikki on muutenkin esillä nimenomaan 1980-luvun saduissa: linja-autosta ei ole metsän eläinten kyydittäjäksi, ja televisio on bluffin väline. Ester Ahokainen onkin sanonut: "Rakastan maaseutua. En viihdy kaupungissa, luonnonläheisyys on työlleni välttämätön."

Ester Ahokaisen runoja ovat säveltäneet muun muassa Aulis Sallinen, Yrjö Mikkonen, Maiju Sirkiä, Väinö Hannikainen ja Lauri Parviainen.

Ester Ahokainen on kirjoittanut myös joitakin nuortenromaaneja. Pirkko päättää (1953) on kirjemuotoinen, vauhdikas teos kansakoulunopettajasta. Hilja Valtosen opettajaromaanien tavoin tämäkin päähenkilö on sirkeä ja reipas. Erikoista on se, että itäistä murretta käytetään runsaasti dialogeissa. Apoteekin ainut (1976) kertoo tarmokkaasta ja sanavalmiista apteekkiharjoittelijasta.

Vakavampia sävyjä sisältyy Ilariin (1977). Päähenkilö on jätetty vastasyntyneenä kirkon portaille, ja hän varttuu poikakodissa. Lopussa hylätty lapsi löytää kuitenkin äitinsä. Dialogeissa on luontevaa slangia, mikä osoittaa, että Ester Ahokainen seurasi valppaasti aikaansa.

Vaatelias opettaja

Hirsjärveläinen Juhani Torkkomäki (s. 1939) muistaa Ester Ahokaisen tiukkana eikä aina kovinkaan hyväntuulisena opettajana. Opettajuus vaikutti olevan hänelle leipätyötä. Ester Ahokainen opetti Juhani Torkkomäkeä kolmannella luokalla. Vasta kouluvuosien jälkeen Juhani Torkkomäelle selvisi, että opettaja on myös kirjailija.

Nykyään Paimiossa asuva Mailis Niemelä (o.s. Somerjoki, s. 1950) luonnehtii Ester Ahokaista koti, uskonto, isänmaa -henkiseksi aikansa lapseksi. Tuohon aikaan opettajan kirjailijantaidot olivat tuttuja jo Somero-lehdestä, ja hänen näytelmiään esitettiin koulun juhlissa. Lukukirjassakin oli Ester Ahokaisen kertomus. Mailis Niemelän mieleen on jäänyt se, että itäsuomalaissyntyinen opettaja vaali sikäläistä puheenpartta ja suhtautui torjuvasti lounaissuomalaiseen murteeseen. Kovin lapsenmielinen hän ei ollut, mutta riimittelytaito tuli esille oppitunneillakin. Mailis Niemelä muistuttaa, että jäykästä asenteellisuudesta huolimatta Ester Ahokaisen opetusmetodeissa oli paljon hyvää. Hän harjoitti juhlaohjelmiston hyvin ja vaati oppilailta näytelmien kunnollista osaamista.

Somerolla kerrotaan puolittaisena legendana tarinaa siitä, kuinka sydämeenkäyvästi Rauli "Badding" Somerjoki, tuolloin Hirsjärven kansakoulun kolmasluokkalainen, esitti raittiusjuhlassa lastenlaulun Neljä kissanpoikaa ja kuinka Ester Ahokainen olisi sanonut: "Tästä pojasta vielä kuulemme." Mailis-siskon muistikuva Heikki Metsämäen ja Juha Miettisen kirjoittamassa Badding-elämäkerrassa on kuitenkin toisenlainen:

Hän nimittäin sano mulle, mä olin eri luokassa tietenkin, kun olin nuorempi, että "kun se harjotuksissa laulo niin hyvin mutta kun se juhlassa jännitti niin kauhiasti!"

Joka tapauksessa: Rauli "Badding" Somerjoesta kuultiin vielä!

Eija Komu
17.2.2011

Lähteet

• Mervi Koski: Kotimaisia lastenlyyrikoita. BTJ Kirjastopalvelu 2003.
• Heikki Metsämäki ja Juha Miettinen: Badding. Toinen painos. Sputnik 1996.
• Juhani Torkkomäen puhelinhaastattelu 13.2.2011. Haastattelijana Eija Komu.
• Mailis Niemelän puhelinhaastattelu 13.2.2011. Haastattelijana Eija Komu.