Someron Caruso

Lyyristä tenoria Kimmo Tapio Hovilaa on kutsuttu ”Someron Carusoksi”. Hän syntyi Helsingissä 21.11. 1949, mutta kotikunta on aina ollut Somero. Hän on ollut naimisissa vuodesta 1974 Kristina Hovilan (o.s. Virta) kanssa. Koulutaustana on Someron yhteiskoulu ja lukio, mutta ylioppilaaksi hän ei kirjoittanut. Kurun metsäopistosta hän valmistui 1977 metsätalousinsinööriksi ja työskenteli yli 30 vuotta Somerolla neuvojana, toiminnanjohtajana ja aluejohtajana.

Musiikista Kimmo innostui 1960-luvun lopulla, jolloin hän opetteli säestämään itseään kitaralla. 1977 hänet houkuteltiin Someron Laulumiesten kuoroon. 1980 hän esiintyi eläkkeellä olleen Someron kanttori Herman Kantolan Wilma-kansanoopperaan Jallun roolissa, joka sisälsi vaativia resitatiiveja. Tämän myötä Kimmo alkoi ottaa klassisen musiikin laulutunteja, joita antoi kanttori Kalervo Helenius. ”Hetkessä hän löysi minusta korkeat tenoriäänet. Muun laulamisen suhteen edistyminen oli paljon hitaampaa”, muistelee Kimmo.

Lounais-Hämeen Musiikkipäivillä vuodesta 1982 kuuden vuoden ajan Kimmo kävi laulukursseilla, joihin osallistui myös paljon Sibelius-Akatemian mestarikurssioppilaita. ”Heidän kanssaan tein harjoitusproduktioita, joista hienoimpana on jäänyt mieleen Giuseppe Verdin Rigoletto-kvartetin valmistaminen. Kurssien yhteydessä teimme myös Gaetano Donizettin Ovikello-oopperan, jossa minulla oli pienehkö rooli. Oopperaa esitettiin yhteensä viitenä vuotena Tammelan Teuron ladossa ja Sysmän Suvisoitossa Ilolan oopperaladossa.” Kimmo kävi laulutunneilla 1983 myös Sibelius-Akatemian oopperastudiolla, jossa valmistettiin ensemble Giuseppe Verdin Falstaff-oopperasta. Se esitettiin 1984 Sibelius-Akatemian salissa.

Sysmän Suvisoitossa Ovikellon esitysten yhteydessä 1987 ja 1988 järjestettiin viihdekonsertteja, joiden säestyksestä vastasi Jyväskylän kaupunginorkesteri. ”Enpä muista koskaan kokeneeni hienompaa tunnetta kuin laulaessani heidän säestyksellään O Sole Mion. Sysmässä järjestettiin myös Olavi Virta -konsertteja aivan Virran syntymäkodin kupeessa. Siellä sain laulaa varta vasten minulle tehdyn sovituksen Tango Desireestä”, muistelee Kimmo.

Someron Musiikkiteatterissa toteutettiin 1985 kabaree-tyyppinen kavalkadi Tangonäytelmä, joka sisälsi suosituimpia tangoja. Someron monitoimihallissa oli yli tuhat katsojaa, ja uusintaesityksiä nähtiin aina Helsingin Kulttuuritaloa myöten. 1990 tehtiin Georges Bizetin Carmen-oopperaa mukaileva Carmen, jossa kuultiin pääasiassa iskelmiä, mutta Kimmo esitti myös Kukkaisaarian Carmenista.

Ypäjän Musiikkiteatteri aloitti toimintansa 1985 ja kutsui Kimmon päärooliin Larin-Kyöstin runoelmaan perustuvaan ja George de Godzinskyn säveltämään Kuismaan ja Helinään. Ypäjän Musiikkiteatterin produktioissa kului kymmenen vuotta, ja vielä 2012 Kimmo esitti Perchikin roolin Jerry Bockin ja Joseph Steinin Viulunsoittaja katolla -musikaalissa.

TV 1:n viihdetoimitus valmisti 1987 Heidi Köngäksen käsikirjoittaman Viimeinen ilta -elokuvan. Kimmolla oli tangolaulajan rooli, ja hän esitti kuusi tangoa Jani Uhleniuksen orkesterin säestämänä. M.A. Numminen pyysi Kimmon mukaan Unto Monosen sävellysten konserttiin, jonka ensi-ilta oli Seinäjoen Tangomarkkinoilla 1988. Sinne Kimmo ei muun kiinnityksensä vuoksi päässyt, mutta konsertti uusittiin Somerolla ja Valkeakoskella Työväen musiikkitapahtumassa. ”Solistiseurana olivat Vieno Kekkonen, Reijo Taipale ja Esko Rahkonen. Valkeakoskella Eino Grön paikkasi Reijo Taipaleen. Tästä tuli hienot muistot. Kummassakin paikassa oli tuhatpäinen yleisö”, Kimmo kertoo.

”Ehkä vaativin roolini oli 1992 Lounais-Hämeen Musiikkipäivien valmistamassa West Side Story -musikaalissa Tonyn osa. Säestyksestä vastasi latvialainen noin 30:n hengen orkesteri. Leonard Bernsteinin musiikki oli hyvin vaativaa ja tuotti minulle aluksi vaikeuksia, mutta kunnialla siitäkin selvisin”, tuumii Kimmo ja naureksii samalla sille, että hän astui nelikymppisenä ensirakastajan saappaisiin.

Somerolla järjestettiin vuosituhannen vaihteessa tenoripäivät, jonka taiteellinen johtaja oli Seppo Ruohonen. ”Lauloimme molemmat tapahtumassa. Kahden vuoden jälkeen tapahtuma siirtyi taloudellisista syistä Lohjalle”, sanoo Kimmo. 2021 Kimmo teki Somerniemen Musiikkiteatterin Täällä Pohjantähden alla -musiikkinäytelmässä Jussi Koskelan roolin.

”Vahvuutenani ovat korkeat tenoriäänet ja keskittymiskyky, joka on peräisin aikoinani harrastamastani tarkkuusammunnasta – 1969 saavutin maailmanennätyksen nuorten Euroopan mestaruuskisoissa, ja minut valittiin samana vuonna vuoden urheilijaksi. En aristele, ja varsinkin musiikkiteatteritoiminta on opettanut multitaskaamista. Laulutekniikkaa koetan prepata koko ajan. Äänen sijoitus on pidettävä kohdallaan. Kuuntelen paljon huipputenoreita, esimerkiksi Jussi Björlingiä. Kitaransoittoni on perussointujen lyömistä; vaativissa tehtävissä minulla on säestäjä”, analysoi Kimmo.

Kimmo on pitänyt kunniatehtävänään siunaustilaisuuksissa laulamista. Laulut valitaan omaisten toiveiden mukaan. Myös Kalervo Hämäläisen Veteraanin iltahuudon esittäminen kansallisena veteraanipäivänä on vastaavanlainen kunniatehtävä. Kimmo on toimittanut vanhempiensa kirjeenvaihdon Inton ja Kertun sodanajan kirjeet omakustanteena 2010.

Viime vuosina Kimmo on ollut mukana säestäen kitaralla itseään laulaessaan teemaan sopivia lauluja, kun filosofian tohtori Eija Komu on esitelmöinyt kirjailijoista ja muusikoista (mm. Simo Hämäläinen, Oiva Paloheimo, Mika Waltari, Yrjö Jylhä ja Reino Helismaa) ja lausuja Mirja Honkanen on esittänyt näiden taiteilijoiden tekstejä. Kolmikolla on vakioyleisönsä Somerolla ja Vesilahdella.

Eija Komu 11.11. 2023

Lähteet

• Kimmo Hovilan kirjallinen tiedonanto Eija Komulle 8.11.2023
• Kimmo Hovilan haastattelu 9.11.2023 ja puhelinhaastattelu 10.10.2023, haastattelijana Eija Komu