Kirjaston palveluja on supistettu ajalla 3.12.2020 - 10.2.2021 seuraavasti: lehtilukusali ja lukupaikat ovat poissa käytöstä 24.1. saakka ja tapahtumat on peruttu 10.2. saakka. Toivomme pikaista asiointia (max. 15 min.) ja maskien käyttöä sekä turvavälien noudattamista. Myös käsien pesu tai käsidesin käyttö mennen tullen on toivottavaa. Käytössä on lainauspalvelut ja tietokoneilla voi asioida pika-asiointina. Suosittelemme verkkokirjaston käyttöä aineiston selaamiseen ja aineiston varaamista etukäteen sekä pikaista varausten noutoa. Kirjastoauto liikennöi normaalisti, autossa rajoitetaan yhtäaikaisten asiakkaiden määrää ja suositellaan maskin käyttöä.

Rauli Badding Somerjoki

Paratiisista tähtiin

Rauli Aarre Tapani Somerjoki käväisi syntymässä Helsingissä 30.8.1947, sillä aiempi kotisynnytys oli ollut Elina-äidille liian rankka. Helsingissä Rauli Somerjoki myös kuoli 14.1.1987. Siihen väliin mahtuu olennainen osa somerolaislähtöisen musiikin mutta ennen kaikkea suomirockin historiaa.

Somerjoen viisilapsinen perhe asui Someron Hirsjärvellä. Pitkäaikaisimmaksi kodiksi vakiintui pieni Aholantien mökki, joka on edelleenkin perikunnan hallussa. 1962 toimintansa aloitti kioski, jossa myynnistä vastasivat paitsi vanhemmat myös lapset. Isä kuoli samana vuonna, joten vähävarainen perhe joutui entistäkin tiukemmalle.

Rauli Somerjoki oli ollut jo parivuotiaana hyvin kiinnostunut musiikista. Gunnar-isän rallattama Hiski Salomaan Iitin Tiltu -viisu oli hänen erityissuosikkinsa. Nykyään Mäntässä asuvan, 1950 syntyneen Mailis-sisaren mukaan veljen musikaalisuus oli kokonaisvaltaista ja jo varhaisessa vaiheessa luovaa: ”Ei kestänyt monta vuotta, kun Rauli alkoi itse sepittää laulunpätkiä. Ne liittyivät usein johonkin leikkiin – meillähän ne leikit olivat useimmiten mielikuvitustarinoita”, muistelee Mailis.

Pieni Rauli Somerjoki esiintyi usein Hirsjärven kansakoulun juhlissa. Puolittaisena legendana Somerolla kerrotaan, kuinka kolmasluokkalainen Rauli Somerjoki lauloi koulun juhlassa Neljä kissanpoikaa -lastenlaulun niin sydämeenkäyvästi, etteivät suosionosoitukset tahtoneet loppua. Opettaja Ester Savikurki, kirjailijanimeltään Ester Ahokainen, oli tarinan mukaan sanonut: ”Tästä pojasta vielä kuulemme.”

Mailis-sisko on oikaissut tarinaa: ”Mutta mä muistan sen jutun kyllä täysin toisella lailla. Hän nimittäin sano mulle, mä olin eri luokassa tietenkin, kun olin nuorempi, että `kun se harjotuksissa laulo niin hyvin mutta kun se juhlassa jännitti niin kauhiasti!´” Rauli Somerjoen koko uralle tyypillinen kouristava esiintymisjännitys oli siis tuttua jo pikku-Raulille.

Legendaarisen Badding-nimen ujolle ja syrjäänvetäytyvälle, koulussa aiemmin Puteksi kutsutulle Rauli Somerjoelle antoi hänen sielunveljensä Rauli ”Rafe” Tanskanen. ”Se vaan tuli”, muistelee Rafe Tanskanen nimeämistä. Rauli Somerjoki hyväksyi anglismin. Rafe Tanskasen mielestä poikia yhdistivät siihen aikaan harvinainen etunimi, musiikkimieltymykset (erityisesti Rolling Stones), crazy-huumori ja innostus sanaleikittelyyn.

Pari luokkaa tuplannut Rauli Somerjoki tuli Rafe Tanskasen luokalle Someron yhteiskoulun viidennellä: ”Mä en tienny koko miehestä mitään ennen kuin se pölähti mun luokalle. Sit se olikin menoo”, Rafe Tanskanen kertoo. ”Äijän kuvaan sopi rajumpikin tyyli, huumorikin oli joskus groteskia”, Rafe Tanskanen luonnehtii Baddingin kaksijakoisuutta. Äärimmäinen herkkyys ja revittelevät irtiotot sopivat samaan persoonaan.

Raulit tekivät pitkiä liftireissuja. He jakoivat myös sarjakuvainnostuksen ja piirtämisharrastuksen: ”Mä olin amatööri, kun vertaa ton kaiman tekemisiin. Se oli todella lahjakas piirtäjä”, Rafe Tanskanen kuvailee. Kumppanukset lauloivat kylällä liikkuessaan mielellään: ”Joku viba mulla oli päässä, ettei Baddingin laulu jää raitilla rallatteluun”, muistelee Rafe Tanskanen. Ystävyys oli kaikkein tiiveimmillään 1960-luvun puolivälin tienoilla. Helsinkiin muutettuaan Raulit tapailivat harvemmin. ”Jossain vaiheessa napanuora katkesi”, toteaa Rafe Tanskanen.

Tukea kotoa

Badding sai taiteellisille taipumuksilleen henkistä tukea kotona. Isä ja äiti olivat musikaalisia ja luonnonläheisiä sekä hyviä tarinankertojia. Mailis-sisko touhusi Baddingin leikkikumppanina ja kirjoitti myöhemmin runoja, joita tämä sävelteli. Mailiksen 18-vuotiaana kirjoittaman Sinisen metsän Badding sävelsi (salanimellä T. Räme) humpaksi ja levytti 1978.

Veli Kari Gunnar Somerjoki (s. 28.2.1946 Somero, k. 19.6.1989 Helsinki) soitti rumpuja sekä 1964 perustetussa The Five Yes -yhtyeessä että 1970 perustetussa Oy Niittisydän Ab:ssa, joissa molemmissa Badding oli laulusolistina.

The Five Yesia voi nimittää ensimmäiseksi somerolaiseksi rockyhtyeeksi. Sen ensimmäinen keikka oli Somerniemen Ämyrin lavalla 1965. ”Rauli aloitti rumpalina, mutta minä sitten änkesin siihen paikalle. Heitin hänet rumpalin tuolilta pois ja sitten hänet pakotettiin laulajaksi”, Kari Somerjoki on kertonut. The Five Yes harjoitteli basisti Seppo Laineen ja komppikitaristi Kauko Laineen kotona parin kilometrin päässä keskustasta. Kotona toimi myös ompelimo, joten sana harjoittelevasta yhtyeestä kiiri kylälle. 1965 harjoituksia tuli seuraamaan silloin jo Helsingissä opiskeleva M. A. Numminen, joka kannusti poikia eteenpäin. Etenkin laulusolistin ”hämmästyttävän poikkeuksellinen ääni” kiinnitti hänen huomiotaan.

Kari Somerjoki oli myös rumpalina M.A. Nummisen luotsaaman, kokoonpanoltaan vuosien mittaan vaihdelleen Viiden Vieraan Miehen kuuluisalla, keskeyttämiseen päättyneellä keikalla Jyväskylän kesässä 1966.

Kari Somerjoki kirjoitti ylioppilaaksi Someron yhteiskoulusta 1967. Hän opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa muttei suorittanut loppututkintoa. Yleisradion musiikkitoimittajaksi hän tuli 1975, ja hän oli toimittajana myös Tänään iltapäivällä -ohjelmassa. On arvioitu, että Kari Somerjoki nosti ohjelmillaan suomalaisen iskelmän uuteen arvostukseen. Hänen kohderyhmänsä oli suuri tavallinen suomalainen yleisö. Hän kiinnitti huomiota myös sellaisiin musiikintekijöihin, jotka olisivat jääneet muuten tähtikultin varjoon.

The Five Yes sisälsi aihion, joka tallentui myöhemmin levyllekin kahdessa muodossa. Ensiksikin kitaristi Pentti Aho ja kosketinsoittaja Arto ”Mamba” Koskinen soittivat yhdessä Rauli Badding Somerjoen kanssa myös Suomen Talvisota 1939-1940:n klassikkolevyllä Underground-rock (1970).

Toiseksi The Five Yesin englanninkielisestä rockista, perinteisestä tanssimusiikista ja päivän iskelmistä koostuva ohjelmisto sisälsi myös kappaleita, jotka Badding sittemmin levytti: Heart Full of Soul (Sydän lämpöä täys), Memphis Tennessee, Wear My Ring Around Your Neck (Mun sormuksein), Sulamit-humppa ja varhaisin julkisesti esitetty Baddingin sävellys ja sanoitus Kaita polku.

Lakitekstillä esityskieltoon

Valtakunnallista kohua syntyi siis jo 1966, kun somerolaismuusikot Rauli Badding Somerjoki, Kari Somerjoki, Pentti Aho, Seppo Laine ja Arto ”Mamba” Koskinen esiintyivät Jyväskylän kesässä Viisi Vierasta Miestä –nimikkeen alla. Mukana olivat lisäksi M.A. Numminen toisena laulusolistina ja Pekka Gronow toisena kitaristina.

Aloitustangon ja sitä seuranneen muun lämmittelyn jälkeen päästiin itse asiaan. M.A. Numminen ohjeisti nuorta aviomiestä Sukupuolielämän tietokirjan tekstillä, ja Rauli Badding Somerjoki lauloi gynekologisen tekstin Jenkka ulkosynnyttimistä. Virta katkaistiin ja esitys keskeytettiin juuri, kun Rauli Badding Somerjoki oli laulamassa Pekka Gronowin säveltämää Laki epäsiveellisten julkaisujen levittämisen ehkäisemisestä. Asetuskokoelman teksti ei auttanut asiaa.

Keskeytystä seuranneissa poliisikuulusteluissa M.A. Numminen altavastaajana kummasteli, miksi tieteellisessä teoksessa olevaa tekstiä ei saa esittää julkisesti. Viisi Vierasta Miestä poistettiin kampusalueelta, mutta syytettä ei nostettu. Mainetta oli tullut runsaasti, kuten M.A. Numminen oli tahtonutkin.

Jyväskylän kantaesitykset levytettiin jo samana vuonna. Tälle M.A. Nummisen ja Pekka Gronowin perustaman Eteenpäin! -levy-yhtiön julkaisemalle EP:lle ei kuitenkaan tullut Jenkkaa ulkosynnyttimistä, sillä tekstin kirjoittanut lääkäri ei antanut levytyslupaa sille. Tämä ”ensimmäinen suomalainen sex-ep” joutui joka tapauksessa soittokieltoon, niin tietokirja- ja lakitekstistä kuin olikin kysymys.

17.1.1967 Rauli Badding Somerjoesta julkaistiin ensimmäinen henkilöhaastattelu Somero-lehdessä. Sen oli tehnyt nimimerkki Carlen (Kaarina Landen). Jutun nimenä oli Somerolle uusi levylaulaja. Badding listaa siinä rock- ja blues-henkisiä musiikkimieltymyksiään ja sanoo mielipiteensä somerolaisista: ”Kaiken pitäisi mennä niiden mielestä vanhojen kaavojen mukaan. Ne ei suvaitse mitään uutta!”

M.A. Nummisen ja turkulaisten Jarkko Laineen sekä Markku Innon kehittämä rock-performanssiryhmä Suomen Talvisota 1939-1940 teki sekä keikkoja että levytti sittemmin klassikoksi muodostuneen Underground-rockin 1970. Badding oli yksi levyn laulusolisteista, ja hän myös sävelsi levylle kappaleita salanimillä G. A. Johanssonin perikunta ja V. Esine. Hänen sävellyksistään mainittakoon Vihreä valta, Kasvoton kuolema ja Sirhan Sirhan sekä Mielitauti-rock.

M.A. Numminen on muistellut ystävänsä ja yhteistyökumppaninsa huumorintajua ja hauskuutta, ”hillittömyyttä”, viisautta ja yhteiskunnallista valveutuneisuutta. Mailis Niemelä ja Rauli ”Rafe” Tanskanen ovat korostaneet samoja ominaisuuksia. Badding ei siis ollut pelkkää tragiikkaa.

Rock taipuu suomeksi

Vuosi 1970 oli vedenjakaja Baddingin uralla. Suomen Talvisodan levyn lisäksi hän teki silloin ensimmäisen soolosinglensä Mun sormuksein / Sulamit, jotka olivat molemmat hänen omia valintojaan. Wear My Ring Around Your Neck oli saanut nyt rokkaavat suomenkieliset sanat Jarkko Laineen kynästä, ja Jani Uhlenius oli sovittanut Matti Jurvan humpan rock-tyyliseksi. 1970 Badding sävelsi myös elokuvamusiikkia Risto Jarvan Bensaa suonissa -elokuvaan. Hänet palkittiin siitä Jussi-kunniakirjalla 1971.

Ensimmäisessä Ruisrockissa 1970 Rauli Badding Somerjoki esiintyi eräänlaisena ekstrasolistina Tommie Mansfield Groupin ja Jussi Raittisen ohella. M. A. Numminen halusi suojattinsa uudelle Mun sormuksein -singlelle näkyvyyttä tälläkin tavalla. Kitaristi Antero Jakoila, joka sittemmin teki paljonkin yhteistyötä Baddingin kanssa, muistelee keikkaa: ”Badding ja Tommie, siinä varsinaiset orkesterisolistit, toista ei meinannut saada lavalle ja toista lavalta pois.” Ei liene vaikeaa arvata, kumpi oli se arempi solisti.

Rockin laulaminen suomeksi oli noina vuosina vielä uhkarohkeaa. Siihen ei ollut totuttu. Niinpä jo Suomen Talvisodassa Jarkko Laine (salanimellä Lauri Kenttä) oli luonut pohjaa sekä Baddingin alkavalle soolouralle että myöhemmälle Suomi-rockille. Hectorin ja Juice Leskisen aika oli vasta tulossa, mutta Baddingin suussa suomi taipui jo rockin kieleksi.

Somerolaisen soittajakaveri Arto ”Mamba” Koskisen mukaan Baddingin esiintymisjännitys ei näkynyt vielä The Five Yesin ja Suomen Talvisodan keikoilla, vaan Badding sopeutui hyvin porukkaan ja oli valmis laulamaan rankkaakin tekstiä.

Oy Niittisydän Ab:ssa 1970-1972 Rauli Badding Somerjoen kanssa esiintynyt, niin ikään somerolainen Antti Toukkari muistelee, että Badding poti rimakauhua. Usein keikoilla hän meni lukkoon, jos ei saanut välitöntä kontaktia yleisöön. Biisivalinnoissaan hän oli päämäärätietoinen. Arkuudestaan huolimatta Badding oli Antti Toukkarin mukaan ”pirun miellyttävä kaveri”. Antti Toukkari arvioi, että Baddingin vahvuuksia laulajana olivat hyvä artikulaatio, soundi ja tunnelman luominen.

Musiikkia laidasta laitaan

Badding aloitti leimallisesti rock-laulajana. Synnyin rokkaamaan (1971), Näin käy rock & roll (1974) ja Sydän lämpöä täys (1975) vannovat sekä teiniromantiikan että ajan hengen mukaisesti seksuaalisen vapautumisen nimeen.

Alusta saakka Baddingilla oli taito tehdä myös tunnelmallisia balladeja, joista tulikin klassikoita. Koskettavan, lähes eteerisen Valot-kappaleensa Badding sittemmin levytti myös englanniksi (Lights). Paratiisi, jonka sanat Badding kirjoitti yhdessä runoilija Arja Tiaisen kanssa, on jatkuvasti Suomen eniten soitettuja kappaleita.

Chuck Berryn Reelin´ and Rockin´ sai Jarkko Laineen käsissä nimekseen Fiilaten ja höyläten (1973), ja sekä ykköshitti että suursuosio olivat valmiita. Baddingilla ei ollut kuitenkaan valmiuksia saati halua tällaiseen julkisuusrumbaan. Esiintymisjännitys paheni, ja itsetuhoinen elämäntapa alkoi tehdä tuloaan. Yleensä Badding eläytyi rytmikkäästi, suorastaan uhmakkaasti musiikkiin, mutta välillä jännitys sai hänet kääntymään lähes selin yleisöön.

1980-luvulla yhteistyö Esa Pulliaisen luotsaaman Agentsin kanssa mahdollisti rockin ja iskelmän ainutlaatuisen kombinaation. Se ikuistettiin jo Mika Kaurismäen elokuvaan Arvottomat (1982), jossa Badding esittää Agentsin säestämänä Ikkunaprinsessan (Glendora) ja Paratiisin. Yhteistyö Agentsin kanssa synnytti kolme kuolematonta LP:tä: Ikkunaprinsessa (1982), Tähdet, tähdet (1983) ja Laivat (1985); tällä levyllä Agents soittaa salanimellä The Young Beats.

Baddingin monipuolisuus tulkitsijana oli käynyt selväksi levytysuran alusta saakka. Hän sai jopa lakitekstin svengaamaan. Yhteistyöproduktioissa M.A. Nummisen kanssa hän levytti ruotsiksi ja saksaksi. M.A. Nummisen kannustamana hän sävelsi niin lastenlauluja kuin humppaakin, ja suojelijansa tavoin hän tulkitsi kaikki raja-aidat kumoon. Hän lauloi luonnonsuojelusta, kirjastoista ja vankiloista. Hän sai palata myös lapsuudenajan rakkautensa, vanhan suomalaisen tanssimusiikin pariin.

Kun hän tulkitsi roiseja ns. isojen poikien lauluja, lopputulos ei ollut sävyltään rivo vaan surumielinen (esim. Palpan Killi). Tämän teki mahdolliseksi hänen ainutlaatuinen äänenvärinsä, jossa läikähtelivät rinnakkain ilo ja suru. Hän pystyi imitoimaan niin Elvistä kuin Hiski Salomaatakin.

Badding levytti myös Unto Monosen tangoja. Tiettävästi nämä kaksi somerolaistaiteilijaa eivät koskaan keskustelleet keskenään.

”Ilta saapuu hiljaa huoahtain…”

Mailis Niemelä muistelee Rauli-veljeään haikeana. Mieleen tulevat musiikki, hauskat sanaleikit, persoonan omaleimaisuus ja ristiriitaisuus. Sisaren mielestä Baddingissa oli myös annos Peter Pania, poikaa, joka ei tahtonut kasvaa aikuiseksi.

Vaikka ujous ja herkkyys johtivat itsetuhoiseen elämäntapaan, samat ominaisuudet loivat myös Badding-klassikkoja, joiden arvoa vuosikymmenet eivät voi viedä: ”…vaan ne ei tiedä että valo vois / säikyttää tään aran tunteen pois…”

Baddingista on tehty useita musiikkinäytelmiä, ja Markku Pölönen on ohjannut Badding-elokuvan, jonka ensi-ilta kutsuvieraille oli Somerolla 2.8. 2000. Elokuvassa Baddingia esitti Janne Reinikainen. Rakkaudella, Rauli Badding -kuunnelmasarja (2010) sai Sokeain kuunnelmapalkinnon. Kuunnelmasarjan oli kirjoittanut Heikki Metsämäen ja Juha Miettisen Badding-elämäkerran (1996) pohjalta Pärttyli Rinne ja ohjannut Juhana von Bagh. Baddingin roolissa kuultiin Olavi Uusivirtaa.

M.A. Nummisen mukaan Baddingia ei arvostettu Somerolla tämän elinaikana, vaan viralliset tahot karsastivat häntä boheemina. Toisaalta Badding ei kaivannutkaan tällaista virallista hyväksyntää toisin kuin Unto Mononen, joka toivoi turhaan arvostusta ”piireiltä” elinaikanaan.

Badding sai ensimmäisen muistokonserttinsa kuolinvuotenaan 1987. Myöhemmin Somero soikoon -tapahtuma on kunnioittanut niin Unto Monosen kuin Baddinginkin muistoa. Someron kaupunki on myös nimennyt molempien nimiä kantavat tiet. Unto Monosta, Baddingia ja Reijo Taipaletta esittävät vahanuket ovat esillä Esakallion tanssilavalla, ja siellä ovat näytteillä myös Baddingin kultalevyt. Someron Yrittäjät kunnostivat Aholantien kioskin 1997. Se nimettiin Paratiisiksi vuonna 2000, mutta nyttemmin se on saanut takaisin alkuperäisen nimensä, Somerjoki-kioskin. Kioskia pidetään auki kesäisin.

Badding haudattiin Someron kunnan kustannuksella. Kari Somerjoki on haudattu hänen viereensä. Baddingin haudalla vieraillaan kukista ja kynttilöistä päätellen usein. Samoin Somerjoen kioski on hiljaisten kunniakäyntien kohde. Mitään Jim Morrison -kulttia näille paikoille ei ole muodostunut. Onneksi, sillä se olisi vastoin Baddingin hiljaista ja vaatimatonta luonnetta.

2015 Someron keskustassa paljastettiin Baddingin muistomerkki, Badding-pysäkki, joka on sarjakuvataiteilija Heikki Paakkasen ja kuvanveistäjä Seppo Mannisen käsialaa. 2017 Esakalliolla esitettiin Heikki Metsämäen kirjoittama ja Timo Suomen ohjaama, yleisö- ja arvostelumenestys Badding-musiikkinäytelmä. Rooleissa olivat mm. Heikki Hela ja Samuel Shipway. Johdattelijoina musiikkinäytelmään toimivat omaa itseään esittäneet Mailis Niemelä ja Rauli "Rafe" Tanskanen.


Eija Komu
1.4. 2012 (päivitetty 5.6.2018)

Lähteet

  • Heikki Metsämäki ja Juha Miettinen: Badding. Rauli Somerjoen elämä ja laulut. Toinen painos. Sputnik 1996. (1996)
  • Marko Aho: Iskelmäkuninkaan tuho. Suomi-iskelmän sortuvat tähdet ja myyttinen sankaruus. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 902. SKS 2003.
  • Heimo Hatakka: Muistan vielä vuonna 56. Jussi Raittinen muistelee, miten rock tuli Suomeen. Gummerus 2003.
  • Carlen (nimimerkki): Somerolle uusi levylaulaja. Somero-lehti 17.1. 1967.
  • ”Suuri mies jo kuoltuaan”. M.A. Nummisen haastattelu Somero-lehdessä 17.7. 1987
  • Kunnianosoitus aidolle ja rehelliselle musiikintekijälle. Salon Seudun Sanomat 17.7. 1987
  • Kari Somerjoen nekrologi. Helsingin Sanomat 21.6. 1989
  • Arto ”Mamba” Koskisen (s. 1947) puhelinhaastattelu 28.3. 2012. Haastattelijana Eija Komu.
  • Mailis Niemelän (o.s. Somerjoki, s. 1950) kirje Eija Komulle 19.3. 2012
  • Rauli ”Rafe” Tanskasen (s. 1949) haastattelu 24.3. 2012. Haastattelijana Eija Komu.
  • Antti Toukkarin (s. 1951) haastattelu 2.3. 1961. Haastattelijana Eija Komu.



Synnyin rokkaamaan -levyn kansi