Asumisen ahtaus ja asuntojen huono kunto oli yleistä varsinkin alemmissa sosiaaliryhmissä vielä 1900-luvun alkupuolella niin Hämeenlinnassa kuin muissakin kaupungeissa. Pienimmissä, vain yhden huoneen käsittävissä asunnoissa asui keskimäärin 2,8 ihmistä. Kaupunginlääkäri Viktor Manner selvittää tässä teoksessa Hämeenlinnan vuoden 1908 asumisoloja monenlaisten tilastojen avulla. Tilastojen perusteella hän toteaa asuntojen olevan ylimalkaan hyvin pieniä ja perin puutteellisia, "mikäli taloudenpitoon tarvittaviin ja yleensä vaadittaviin mukavuuksiin tulee." Asuinolojen tarkastaminen kuului kaupungin terveyshoitolautakunnan tehtäviin, kunnes vuonna 1931 Hämeenlinnaan perustettiin erityinen asuntotarkastajan toimi.